Tiimivalmennusfilosofiani 2.0

Amikset ovat tottuneet pärjäämään yksin ja keskittymään tekemiseen. Mihin nyt kaupan kassa tai putkiasentaja ihmissuhde- tai luku- ja kirjoitustaitoja tarvitsee? Mihinkö? Ihan vain elämiseen ja työn tekemiseen tässä 2000-luvun maailmassa, jossa harvassa ammatissa toimitaan yksin ja jossa yhä enenevässä määrin eletään tekstien kanssa, kautta ja seassa. Minun työtäni on auttaa oppijoita toimimaan yhdessä ja viestimään osaamisestaan, taidoistaan ja ajatuksistaan. Kyse on vuorovaikutustaitojen harjoittelusta – tai kuten eräs opiskelijani kerran sanoi: ”itsestäänselvyyksistä, jotka on lopulta tosi vaikeita”.

Kielitoimiston sanakirja määrittelee opettamisen opin antamiseksi, neuvomiseksi, kouluttamiseksi, ohjaamiseksi ja perehdyttämiseksi. Valmentaminen on samaisen sanakirjan mukaan harjoittamista tai ohjaamista tavoitteellisesti jotakin kohti. Opettajalla on siis valmista tietoa, jota hän antaa oppijoilleen, kun taas valmentaja ohjaa valmennettaviaan pääsemään johonkin. Valmentaja ei tiedä tai osaa valmennettavan puolesta vaan kulkee mukana, jotta valmennettava saavuttaa tavoitteensa.

Ollako opettaja vai valmentaja – siinä vasta pulma! Tällä hetkellä koen olevani kehittämisorientoitunut opettaja-valmentaja, joka on aina ollut kiinnostunut ennen kaikkea ajattelun opettamisesta – siinä määrin kuin ajattelua voi opettaa. Ehkä opettamista parempi sanamuoto olisi tilan ja sytykkeiden antaminen ajattelulle. Viime vuosina olen kuitenkin alkanut kallistua kohti yhdessä ajattelun harjoittelua. Kyse on, kuten jo aiemmin mainitsin, vuorovaikutustaitojen harjoittelusta, minästä ja minun ideoistani meihin ja meidän ideoihimme siirtymisestä ja oman ajattelun laventamisesta erilaisilla virikkeillä, ammatillisessa opetuksessa toki myös sanoista tekoihin siirtymisestä. Kaiken kaikkiaan kyse työssäni on turvallisen, kasvun ja oppimisen mahdollistavan tilan luomisesta ja dialogisuuden opettelusta yhdessä oppijoiden kanssa.

Tiimivalmentaminen ja tiimivalmennus ovat siitä hauskoja sanoja, että vaikka niissä on sana ’tiimi’, valmennuksen keskiössä on aina yksilö, jota valmennetaan tiimin kautta tai avulla. Valmentajuuteni tavoitteena on saada valmennettava loistamaan. Käytännössä se tarkoittaa kulkemista kohti oppijalle merkityksellisiä tavoitteita, itsensä paremmaksi versioksi päivittämistä. Koulukontekstissa kyse on oppimisesta ja kasvamisesta. On äärimmäisen tärkeää, että oppijalle syntyy omistajuus omaan oppimiseensa, että hän ponnistelee itsensä ja tavoitteensa vuoksi, ei opettajan tai tämän asettamien tavoitteiden takia.

Tiimin eli kanssaoppijoiden kanssa oppija pääsee harjoittelemaan muun muassa ideointia, suunnittelua, neuvottelua, päätöksentekoa, yhdessä tekemistä, konfliktien ratkaisua, itsensä ja toisten johtamista ja reflektointia – vuorovaikutustaitoja kaikkinensa. Oppijalla on porukka, johon kuulua ja jolle olla vastuussa tekemisestään. Asioita ei tarvitse ratkaista yksin vaan ne ratkotaan yhdessä tiiminä.  

Tiimivalmentajan tehtävänä on auttaa tiimiä toimimaan. Opettaja-valmentajalle se tarkoittaa sellaisen struktuurin luomista oppimisprosessiin, mikä mahdollistaa opiskelijalle oppimisensa omistajuuden. Valmentaja ei tee puolesta vaan luo mahdollisuuksia, jotta tiimi voi toimia ja tehdä itse. Tiimivalmentajan tärkeimpänä tehtävänä onkin luoda turvallinen ja dialoginen tila, jossa voidaan rakentaa uutta ymmärrystä; asettaa ja arvioida tavoitteita ja reflektoida opittua.  Erityisesti tiiminvetäjä tarvitsee valmennusta ja vertaistukea tehtäväänsä.

Valmentajan työkalupakki täydentyy koko ajan. Pakissani on taustani ansiosta paljon jo äidinkielenopettajuudesta ja draamallisesta toiminnasta poimittuja työkaluja Tiimimestarikoulutuksesta saatujen lisäksi. Ei myöskään sovi unohtaa useista muun muassa oppimiseen, johtamiseen ja vuorovaikutustaitoihin liittyvistä kirjoista mukaan tarttuneita keinoja (ks. kirjavinkit) ja muiden valmentajien koettelemia ja kertomia konsteja.

Tämänhetkisen tiimivalmennusfilosofiani tiivistyy alla oleviin käskyihin, jotka olen jakanut neljän osion alle:

  • Valmennusprosessikokonaisuuden tarkistuslista:
    • Panosta oppimisympäristöön.
    • Rakenna turvallisuutta.
    • Luota, luota, luota.
    • Älä puutu. Puutu. Älä puutu.
    • Anna apuvälineitä.
    • Kestä kaaosta.
    • Rytmitä.
    • (Alla on Juho Norrenan tiivistys oppimistapahtumasta prosessina teoksesta Oman oppimisen kapteeni (2019). Kuviota voi käyttää tiimin kanssa sen pohdintaan, missä he ovat parhaimmillaan ja missä tarvitsevat apua.)

  • Yksilövalmennuksen tarkistuslista:
    • Etsi hyvää.
    • Vahvista vahvuuksia.
    • Kehitä kehumalla.
    • Kannusta.
    • Kiritä.
    • Kuuntele koko keholla.
    • Lohduta.
    • Innosta.
    • Auta unelmoimaan.
    • Etsi hyvää.
    • (Oikealla on osuva koonti työntekijän avaintaidoista tiimissä Hiilan ym. (2019) mukaan teoksesta Tiimiäly.)

Tiimin valmentamisen tarkistuslista:
-Avarra ajattelua.
-Sanoita.
-Vedä yhteen.
-Opettele malttamaan.
-Kuuntele.
-Anna oivaltaa itse.

(Vasemmalla on Hiilan ym. (2019) Tiimiäly-teoksessaan määrittelemät tiimiälytaidot. Koska kyse on taidoista, tiimivalmentajan tulee mahdollistaa näiden taitojen harjoittelu eikä vain jättää tiimiä oman onnensa nojaan selviytymään keskenään.)

  • Valmentajuuteni check in -lista:
    • Usko.
    • Toivo.
    • Heittäydy.
    • Innostu.
    • Unelmoi.
Yksi isoimmista minuun kolahtaneista kirjoista on ollut Liisa Kiesiläisen (2004) Vuorovaikutusvastuu. Siinä hyvät ammatillisen vuorovaikutuksen edellytykset pohjautuvat jokaisen asenteeseen, mistä päästään jälleen kerran oman asenteen valinnan tärkeyteen. Kuten FISH-kirjakin opettaa, aina ei voi valita, mitä tekee, mutta aina voi valita, millä asenteella sen tekee. Tämä sekä Kiesiläisen yllä esitellyssä kuvassa olevat hyvän ammatillisen vuorovaikutuksen edellytykset ovat ohjenuoriani.

”Jos haluat rakentaa laivan, älä kokoa ihmisiä hankkimaan työkaluja, lautoja ja tarvikkeita vaan herätä heissä kaipuu merelle.” -Antoine de Saint-Exupéry-

Jätä kommentti